Tähän aikaan yöstä ei pitäisi ajatella mitään, vaan nukkua. Esikoinen nukkuu sohvalla ja kuopus minun sängyssäni; siitäkin voisin ruoskia itseäni, voisivathan lapset edes nukkua omissa sängyissään.
Minua rupesi vaivaamaan se, minkä takia painoni vaivaa minua niin paljon, että annan sen peräti määrittää itseäni? Että yksi tavoitteistani vuoden päähän on olla kaksikymentä kiloa laihempi, ja se tavoite on ennen tavoitetta olla onnellinen? Häh, mitä?
En tiedä mitä paino merkitsee muille, etenkin ylipainoisille, mutta minulle se merkitsee sitä, että elämänhallintani on ihan hukassa. Se merkitsee sitä, että elämäni on epäsäännöllistä ja suunnittelematonta enkä kertakaikkiaan hallitse sitä. Eihän elämää kokonaan voikaan hallita, mutta kyllä jotain järjestystä voi pitää yllä.
Minä siis painoin kahdeksan vuotta sitten kuusikymmentäyksi kiloa. Tänään painoin kahdeksankymmentäviisi kiloa. Se on ihan järkyttävän paljon, enkä tunnista itseäni peilistä. Se en ole minä, vaan se on joku, jolla on pelimerkit ihan hukassa tässä elämän monopolissa.
Onkohan kaikilla muillakin "pikkuisen pyöreillä", "synnyttäneillä naisilla", "äideillä" ja muilla kauniisti sanottuna hiukan ylipainoisilla kaapissa niitä sellaisia vaatteita, joita kuvittelee käyttävänsä sitten joskus kun on päässyt toivomiinsa mittoihin?
Minusta tuntuu että kerään ne huomenna jätesäkkiin ja vien kirpputorille. Ostetaan sitten uudet vaatteet, kun sen aika on.
Ai niin, täytyy mainita, että on minulla muitakin syitä haluta eroon tästä löllöstä (ja elämäntavoista, jotka ovat johtaneet sen olemassaoloon!); minulla on kaksi ihanaa lasta, joiden en halua oppivan tällaista elämänmallia.
Toisekseen minulla on ihana mies, joka sanoo nytkin, että "et sinä ole lihava vaan synnyttänyt", mutta tiedän, että hän mielellään näkisi minut entisenlaisessa kunnossa.
sunnuntai, 21. syyskuu 2008
Vielä muutama ajatus
sunnuntai, 21. syyskuu 2008
Tänään
Tänään päätin sen, etten enää alistu olemaan jonkun muun näköinen kuin itseni; etten kulje sellaisessa kehossa, jota en tunne omakseni; etten elä sellaista elämää, joka ei miellytä eikä tyydytä minua.
Tänään päätin kilvoitella tullakseni taas siksi minuksi, jonka elämä on juhlan arvoinen.
Tänään, 21. syyskuuta 2008, lupaan itselleni pitää itsestäni parempaa huolta. Siinä sivussa uskon jaksavani pitää lähimmistäni parempaa huolta ja uskon jaksavani rakastaa heitä vieläkin enemmän kuin tänään.
Lupaan raivata epäjärjestyksen elämästäni ja palata sellaiseen elämään, jossa jaksan ja voin katsoa eteenpäin sen sijaan, että kaadun matkalla lattialla kasvavaan vaatevuoreen tai lelukasaan.
Lupaan pitää itsestäni niin hyvää huolta, että 21. syyskuuta 2009 voin lopettaa tähän blogiin kirjoittamisen kaksikymmentä kiloa hoikempana, terveempänä ja onnellisempana.
Yhden asian aion myös matkan varrella oppia. Olemaan epätäydellinen; en aio aloittaa uutta blogia vain sen vuoksi, että tämän blogin nimi on onneton, en aio palata muokkaamaan viestejä tai lopettaa ja aloittaa uudestaan alusta kun jokin epäonnistuu. Aion jatkaa sinnikkäästi siitä mihin jäin. Ja kerrankin, olla itselleni ihan rehellinen. Olen mielestäni ansainnut sen.
Tänään päätin kilvoitella tullakseni taas siksi minuksi, jonka elämä on juhlan arvoinen.
Tänään, 21. syyskuuta 2008, lupaan itselleni pitää itsestäni parempaa huolta. Siinä sivussa uskon jaksavani pitää lähimmistäni parempaa huolta ja uskon jaksavani rakastaa heitä vieläkin enemmän kuin tänään.
Lupaan raivata epäjärjestyksen elämästäni ja palata sellaiseen elämään, jossa jaksan ja voin katsoa eteenpäin sen sijaan, että kaadun matkalla lattialla kasvavaan vaatevuoreen tai lelukasaan.
Lupaan pitää itsestäni niin hyvää huolta, että 21. syyskuuta 2009 voin lopettaa tähän blogiin kirjoittamisen kaksikymmentä kiloa hoikempana, terveempänä ja onnellisempana.
Yhden asian aion myös matkan varrella oppia. Olemaan epätäydellinen; en aio aloittaa uutta blogia vain sen vuoksi, että tämän blogin nimi on onneton, en aio palata muokkaamaan viestejä tai lopettaa ja aloittaa uudestaan alusta kun jokin epäonnistuu. Aion jatkaa sinnikkäästi siitä mihin jäin. Ja kerrankin, olla itselleni ihan rehellinen. Olen mielestäni ansainnut sen.
